Sisältö

Kembele vai kenties Kiemböle?

Kempeleen kunta on perustettu vuonna 1867, mutta asutusta näillä alueilla on ollut jo noin 1500-luvulta lähtien. Kempeleen alue on nimetty varhaisimmissa lähteissä hyvin monenlaisilla nimillä: Kembele, Kembelä, Kämbele, Kämbelä, Kiembele, Kiembelä ja Kiemböle.

Kempele-sanan alkuperä ja merkitys ovat kiehtoneet tutkijoita, koska sille ei löydy vastinetta muualta Suomesta.

Saamelaisia hylkeenpyytäjiä

Suomen historian professori Jouko Vahtola Oulun yliopistosta (Oulujokilaakson historia, 1991) huomauttaa, että vanhassa paikannimistössä on Oulun ja Limingan rannikkoseudulta Oulujärvelle saakka sellaisia luonnonpaikkojen nimiä, jotka voidaan selittää vain saamea puhuneiden ihmisten antamiksi. Saamelaisten tiedetään pyytäneen muinoin hylkeitä Oulun korkeudella.

Niinpä Vahtola arvioi, että Kempele on johdettu saamen kielen sanasta “gaeppel”, hylkeen eturäpylä.

Kolmesta talosta aloitettiin

Suur-Liminkaan kuulunut Kempele oli 1500-luvulla varsin vähäpätöinen asutuskeskittymä. Ensimmäinen maininta Kempeleen kylästä on vuoden 1568 kymmenysosaluettelossa. Tällöin Kempele käsitti ainoastaan kolme taloa. Kempeleen lopullinen irtautuminen Limingasta tapahtui vasta, kun Kempele sai täydet kappeliseurakunnan oikeudet vuonna 1774. Kunnallishallintoon siirryttiin vuonna 1867.

Kuva: Tauno Kohonen


Maaseudulla kaupungin kupeessa

Tiivis yhteistoiminta naapurikuntien kanssa on määrittänyt Kempeleen kehitystä ja identiteettiä. Oulun seudun kunnat ovat pieniä ja etäisyydet lyhyitä.

Hyvät kulkuyhteydet, kunnan halki kulkevat Pohjanmaan rata ja Nelostie sekä lentokenttä naapurissa ovat yhdessä vireän elinkeinoelämän kanssa houkutelleet Kempeleeseen viime vuosikymmeninä runsaasti lapsiperheitä ja koulutettuja nuoria aikuisia.

Vuonna 1940 kunnassa oli vain 1 747 asukasta, vuonna 2013 jo yli 16 000.Viime vuosisadan lopulla Kempele oli Suomen nopeimmin kasvava kunta. Vanhan polven kempeleläiset ovat nähneet kotikuntansa väkiluvun yhdeksänkertaistuvan elinaikanaan.

Kempeleeseen houkuttelevat muuttamaan maaseutumainen asuminen kaupungin kupeessa, laadukkaat ja monipuoliset palvelut sekä hyvät ulkoilumahdollisuudet.

Vasen kuva: Tauno Kohonen, oikea kuva: visiokuva Zatelliitin alueesta


Kempeleen asuinalueiden sanahistoriaa

Hahtoranta Hahto viittaa merenkulkuun
Hakamaa Alue oli ennen valtion maata, jota asutustilalliset saivat käyttää yhteislaitumena lehmilleen
Kiiesmetsä Kiies -sana esiintyy Itä-Suomen murteissa ja tarkoittaa ketunpesää
Kokkokangas Kokko tarkoittaa kotkaaKullio-oja: Johdettu sanasta kulju, joka tarkoittaa vesipohjaista notkelmaa tai suurta rapakkoa
Köykkyrin kangas Köykky tarkoittaa kumaraa asentoa, joten nimi saattaa viitata kumarassa asennossa kulkevaan ihmiseen. Se voi viitata maaston muotoon paikalla, korkeaan, kumaraiselta näyttävään kohtaan
Linnakangas Viittaa lapinraunioon kunnan koillisosassa. Maantieteellisesti hieman epätarkka
Monkkasenranta Nimetty Monkkasen tilan mukaan. Monkkanen johdettu nimestä Magnus, Maunu
Mourunkijärvi Mourunki on saamenkieltä ja saattaa viitata eläimen ääntelyyn
Murto Kempeleen itälaidalla oleva alue on jakanut nimensä Tyrnävän Murron kylän kanssa. Sittemmin se on Kempeleen kaavoituksessa kuulunut Ketolanperän osa-alueeseen. Murto on merkinnyt varhemmin suomenkielessä vaikeasti kuljettavaa, murrokkoista metsäaluetta, mutta se liittyy myös kaskiviljelyyn. Metsää on voitu kaataa murroksi, joka on kuivuttuaan kaskettu ja otettu viljelyyn
Sarkkiranta Nimetty kylän ja mahdollisesti koko Kempeleen ensimmäisen kantatilan, Sarkkisen mukaan
Savikorpi Maaperä entistä savista merenpohjaa
Vihiluoto Pieni saari aivan vesirajassa. -Vihi; saada vihiä, joskus pienellä luodolla on valvottu mahdollisesti lähestyviä uhkaavia vihollisen aluksia tai tarkkailtu saalistusmahdollisuuksia

Meri on väistynyt Kempeleen tieltä

Kempeleestä Oulunsaloon on matkattu joskus vesiteitse:

Oulunsalon saaren ja Kempeleen erotti toisistaan noin kaksi kilometriä leveä Sokeansalmi, joka maankohoamisen takia kuroutui umpeen 1700-luvulla. Maankohoaminen jatkuu noin kahdeksan millimetrin vuosivauhdilla, joten rantaviiva siirtyy yhä lännemmäksi.

Vuoden 2500 tienoilla sekä Liminganlahti että Kempeleenlahti ovat luultavasti maatuneet lähes kokonaan.

Muinaisjäännöskohteet

Maankohoaminen on Kempeleen alueella niin vauhdikasta, että täältä voidaan löytää muisnaisjäännöksiä.

Yksi niistä on 1983 tutkittu röykkiö Linnakankaalla. Sieltä löydettiin muun muassa palanutta luuta, kuparisormus ja grönlanninhylkeen kallo.

Muinaisjäännöskohteet kartalla