Kempeleen historiaa
Varhaisimman talonpoikaisasutuksen asetuttua, noin 500 vuotta sitten Kempeleen tienoille, oli merenranta lähempänä verrattuna nykyiseen rantaviivaan. Suur-Liminkaan kuulunut Kempele oli vielä 1500-luvulla varsin vähäpätöinen asutuskeskittymä vanhojen kantakylien rinnalla.
Ensimmäinen maininta Kempeleen kylästä on vuoden 1568 kymmenysosaluettelossa. Tällöin Kempele käsitti ainoastaan kolme taloa. Kempeleen lopullinen irtautuminen Limingasta tapahtui vasta, kun Kempele sai täydet kappeliseurakunnan oikeudet vuonna 1774. Kunnallishallintoon siirryttiin vuonna 1867.
Mitä nimi Kempele tarkoittaa?
Nimelle Kempele ei löydy vastineita muualta Suomesta, joten se on ainutkertainen. Nimen alkuperästä on monta tulkintaa. Varhaisissa lähteissä nimi esiintyy useammassakin asussa: Kembele, Kembelä, Kämbele, Kämbelä, Kiembele sekä Kiemböle. Nämä muodot viittaavat asutustoimintaan. Kempe-nimi puolestaan voisi liittyä skandinaaviseen tai alasaksilaiseen vaikutukseen.
Jouko Vahtola puolestaan on esittänyt, että Kempele-nimi saattaisi olla peräisin talonpoikaista asutusta varhaisemmilta ajoilta eli olisi saamelaista alkuperää. Saamen kielen sana "gaeppel" tarkoittaa hylkeen etujalkaa, räpylää. Paikka olisi siis ollut muodoltaan hylkeen räpylän muotoinen ja saanut siitä nimensä.
Kirkko
Monien värikkäiden vaiheiden jälkeen kempeleläiset saivat vuonna 1688 luvan rakentaa kyläänsä saarnahuoneen. He eivät kuitenkaan tyytyneet siihen, vaan rakensivat oikean tornillisen kirkon. Tyyliltään kirkko kuuluu pohjalaisiin länsitornillisiin tukipilarikirkkoihin, jonka rakenteellinen yleisratkaisu on lähinnä goottilainen. Kirkon länsipäädyn korkea torni ei ollut pelkästään tyylisuunnan sanelema ratkaisu, sillä se toimi aikoinaan myös maamerkkinä merenkulkijoille. Kirkon tapuli on luultavasti vuodelta 1769 ja edustaa jo renessanssityyliä.
